Missä mennään: TOKO
Blogissa Jellona&Vispilähäntä onkin kirjoiteltu aika paljon tokon ongelmista ja tilanteesta, joten tähän nyt suoria otteita sieltä.
20.6.2017
"Jepjep. Kolme VOI-koetta takana (eikä yhtään ykköstulosta....). Ensimmäisestähän kirjoittelinkin jo aiemmin ja siellä jäi yhdellä nollauksella juuri ja juuri ykköstulos saamatta, mutta enemmänkin harmitti se, että Jippi haukkui jättöjen yhteydessä. Positiivista kahdessa myöhemmässä kokeessa on se, ettei jättöjen yhteydessä ole esiintynyt haukkumista, vaikkakin paikkiksessa kummassakin kokeessa on ilmennyt sivulla odottamisessa mutinaa. Itse paikkiksen ajan on siis ihan rauhassa ja hiljaa, mutta jotenkin se odottaminen siinä vierellä ennen maahan käskemistä on tosi levoton.
Mikään yksittäinen liike ei ole osoittautunut ongelmakohdaksi kokeissa, vaan virheet on tullut vaihtelevasti eri liikkeissä. SM-kisoissa otti selvästi häiriötä naapurikehän kovista käskytyksistä ja mm. nollasi tästä syystä luoksarin, kun stopin hetkellä naapurikehässä käskytettiin maahan ja Jippi juoksikin minun luokse, vaikka olikin jo pysähtymässä käskylläni. Kolmannessa VOI-kokeessa nollattiin sitten ohjattu, jossa Jippi haki väärän kapulan. Tätä virhettä Jippi ei yleensä IKINÄ tee, mutta nyt kapulat oli huonosti erottuvat ja kapuloiden takana oli houkuttelevia värikkäitä kartioita, jonka takia jokaikinen VOI-koira juoksi kapulosta ohi kartioille.
Nollaukset olivat siis jonkinlaisia työtapaturmia ja niitä en edes niinkään jäänyt harmittelemaan. Se mikä nyt on harmittanut ihan hurjasti, on se fakta, että kehässä on ihan erilainen koira kuin treeneissä. Minun normaalisti niin innokas ja kovan työmotivaation omaava treenikaveri lässähtää koekehässä täysin. Viimeisimmässä kokeessa seuraaminen oli kaikissa liikkeissä ihan luokatonta. Mukaan mahtui pitkiä pätkiä ilman minkäänlaista kontaktia ja Jippi jätätti paikoin selvästi, vaikka tuollaisia mokia ei oikeasti treeneissä ikinä ilmene ja olen ollut ihan hurjan tyytyväinen seuraamiseen nyt treeneissä.
Eli kokeiden mielentila on nyt ihan oikeasti ongelma. En halua mennä yhteenkään toko-kokeeseen ennen kuin olen saanut sumplittua, miten tuota saisi ratkaistua. Ja siinä ongelmana on se, etten tiedä, mistä se lässähtäminen koekehässä johtuu."
8.7.2017
"Juhannuksen riennoista kotiuduttuamme mentiin ekoihin tokotreeneihin sitten pieleen menneen kokeen. Tuli siellä havaittua, että Jippi oli selvästi normaalia hitaampi ja jotenkin innottomampia ja aloin oikein urakalla pohtia asiaa. Jippi tosiaan on menettänyt parhaan tokoteränsä nyt lähi aikoina ja samaa kyllä on ilmennyt aiemminkin valeraskauksien aikaan. Odotellaan siis valeraskauden päättymistä innolla ja nyt olen päättänyt myös sen, että Jippi tullaan tähystyssterkkaamaan elokuun lopulla."
"Vaikka osin uskonkin tokoinnon ja -vauhdin laantumisen johtuvan valeraskaudesta, niin siltikin päätin nyt, että tehdään nyt jonkin aikaa treenejä motivaatioon keskittyen. VOI-luokan kasaamisen kanssa tuli keväällä vähän kiire SM-kisojen aikaisen ajankohdan takia ja nyt jälkikäteen ajateltuna tehtiin sen takia ihan liikaa kokonaisia liikkeitä ja vain tekniikan hinkkaamista unohtaen täysin motivaation ja vauhdin treenaamisen. Jipillä on yleensä intoa ja vauhtia ollut automaattisesti, joten sen vahvistamisen helposti unohtaa... Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas (meillä on sunnuntaisin omatoimiryhmän treenit) ja päätin tehdä hetkeksi paluun alkeisiin :D Aloitettiin kapulan nostamisen tarjoamisella eli kun noudoissa kyllä periaatteessa on riittänyt vauhtia, mutta kapulan nostaminen maasta on tullut tosi ällöksi, niin nyt yritetään nostaa sen arvoa taas. Naksuttelin siis sitä, että Jippi omatoimisesti nosteli kapulaa ja mukaan mahtui jo ihan ripeitä ja nättejäkin nostoja. Tehtiin targettiakin tarjoamisen kautta."
24.9.
"Tokon osalta treenit on sujuneet tosi kivasti. Jippi on ollut niinkin täpinöissään, että mukaan kuvioihin on tullut pienoinen ennakointi liikkeissä. Ei niin, että tekisi tehtäviä ennen aikojaan, mutta herkästi tulee liikkurin käskytyksistä nykimistä yms. Nyt siis ollaan tehty paljon kaavojen rikkomista ja haettu arvaamattomuutta treeneihin. Melkein tekisi jo mieli kokeeseen, mutta sitten samaan aikaan ei kuitenkaan millään uskaltaisi. Edellinen koe oli fiiliksen puolesta niin suuri pettymys, että oikeasti haluan, että seuraavassa kokeessa ei samanlaista koeta. Pitäisi siis olla varma, että fiilis on parempi, mutta mistäs ihmeestä sen tietäisi, kun ei se silloin viimeksikään treeneissä näkynyt. Joskin pakko sanoa, että nyt asioita pohdiskeltuania, niin olihan Jipin treenit tuolloin loppukeväästä/alkukesästä muuttuneet vähän pakkopullamaisiksi ja kyllä sen tekemisistäkin sen näki. Se kyllä suoritti aina kaiken ja vieläp häntä heiluen, mutta se paras terä oli poissa. Osittain ehkä juoksujen takia, mutta osin varmasti siksikin, että tuli liian kiire lähestyvien SM-kisojen takia, ettei ehditty enää treenata oikein, vaan määrä korvasi laadun. Nyt ollaan taas päästy tältä tieltä pois ja onneksi tajusin asian ajoissa."
30.9.
"Nyt lähiaikoina treenit ovat painottuneet taas aika tavoin tokon puolelle. Hiomista löytyy vielä liikkeissä, mutta suurin painopiste on nyt koesuorituksen rakentamisella, sillä se on se suurin treeniä tarvitseva juttu, jotta saisin vietyä seuraavassa kokeessa kehään yhteistyöhaluisen ja innokkaan koiruuden. Olen pohtinut, että mikä on isoin huonon koefiiliksen aiheuttaja ja olen tullut siihen lopputulemaan, että kaikki lähtee paikkiksen mielentilasta. Jippi ääntelee melkein poikkeuksetta siinä, kun tuon sen paikkisriviin ja myös käskyttäessäni sen maahan. Itse paikkamakuun se tekee hiljaa ja levollisen näköisenä, mutta se alku on surkea ja Jipillä selvästi siinä tosi vääränlainen fiilis, mikä aiheuttaa sitten sen, että myös yksilökehiin tulee väärässä mielentilassa oleva koira. Osittain se mielentila johtunee pienestä ahdistuksesta, joka paikkikseen liittyy, mutta osittain ihan myös tylsistymisestä. Kouluttajan kanssa tästä puhuttiin ja tultiin siihen lopputulemaan, että Jippi on vähän ehkä myös oppinut siihen, että jos se hieman siinä mutisee, niin se saa aikaan minussa reaktion. Herkästi sitten vähän lähden siihen sen kuvioon mukaan eli nyt ohjeena on lakata huomioimasta mutinaa. Tokikaan sitä ei sallita eli jos mutinaa kuuluu, niin paikkikseen marssiminen tehdään uudestaan ja jättö tehdään vasta, kun se tapahtuu ihan hiljaa. Ja tällä reseptillä homma on ottanut mielestäni ison harppauksen eteenpäin. Eilen tehtiin EVL:n paikkis täysin hiljaa läpi ja ilman mitään kummempia häsläyksiä eli meni omien kriteerien mukaan aika täydellisesti. Vielä välillä tulee mutinaa siinä perusasennossa istuessa, mutta sitten vaan otetaan se aloitus uusiksi.
Toinen ohjeistus koekokonaisuuksien treenaamiseen oli se, että alan tehdä säännöllisesti välipalkatonta treeniä, jossa treenikaveri saa päättää meille neljä liikettä, jotka tehdään kokeenomaisesti putkeen. Ennen aina valkkasin liikkeet itse jolloin välttelin kaikkia sellaisia, joissa jouduttaisiin epämukavuusalueelle. Tästä eteenpäin liikkeet valitsee joku muu ja ne vedetään läpi mahdollisimman kokeenomaisesti, joskin selkeisiin virheisiin kyllä puututaan. Esim. jos ruudussa koira jää ulkopuolelle, niin tehdään korjaus ja siitä kehutaan, jonka jälkeen otetaan liike uusiksi. Eli kunnon sosiaalisen palkan saa vasta, kun homma toimii."
Tämän hetken tilanne
Treeneissä on löytynyt kiva asenne tekemiseen (tosin eipä se treeneissä ole ollutkaan ikinä varsinainen ongelma...). Treeneissä pyritään tasapainottelemaan kokeenomaisten treenien ja tekniikan hiomisen välillä. Olen kokenut senkin, että osa koeongelmista on voinut aiheutua siitä, ettei liikkeet ole olleet vielä tarpeeksi varmoja eli se on tuonut epävarmuutta niin ohjaajalle kuin koirallekin. Nyt ollaan tehotreenailtu niitä VOI-luokan suurimpia haasteita, joita on mm. noudot. Kaikissa noudoissa haasteena on ollut se, että palautukset ovat niin epävarmoja, että koko liike on ottanut hurjan takapakin. Jippihän osuu lähes poikkeuksetta kapulalle kevyesti reiteeni palatessaan perusasentoon ja tämä selvästi on Jipin mielestä vähän inhottavaa. Perusasentoon tulemisesta on tullut tylsää ja tästä syystä on tullut myös pureskelu taas kuvioihin (vaikka tästä jo kokonaan päästiinkin aiemmin!). Oltiin vajaa pari viikkoa sitten Marianne Forsellin tokotreeneissä, missä puhuin tästä ongelmasta ja Marianne heitti ehdotuksen, että mitä jos Jippi kiertäisikin perusasentoon selän takaa noudoissa. Totesin asiaa sen koomin miettimättä, etten usko saavani siitä riittävän sujuvaa ja nättiä Jipin kanssa, joten käytettiin sitten treenit palautusten hiomiseen meidän normaalilla tekniikalla, jossa siis Jippi tulee perusasentoon ohjaajan vasemmalla puolella pyörähtämällä. Aloin kuitenkin miettiä asiaa sitten jälkikäteen ja parin testin jälkeen päädyin, että kokeilemme nyt ihan oikeasti vaihtaa sen palautuksen selän takaa kiertämiseksi. Sadekelit ovat olleet oivallisia tämän treenaamiseksi eli ollaan tehty näitä olkkarissa ja eteisessä. Lyhyillä matkoilla homma sujuu jo ilman käsiapuja tms. ei käskyllä "nouda" (aiemmin ollut "tuo") Jippi noutaa kapulan ja palauttaa sen tullen perusasentoon selän takaa. Vauhtia hommaan ei ole vielä saatu, kun sisätiloissa ollaan treenattu vain lyhyin etäisyyksin, mutta vaikuttaisi ainakin olevan Jipille mieluisampi tapa!
Jippihän kävi ALO-luokan verran rally-tokoilemassa saadakseen koekokemusta lisää ja nyt on tarkoitus mennä vielä AVO-luokkaan testaamaan tämän hetken tilannetta ja koekestävyyttä. Suunnitelmaa jouduttiin hieman lykkäämään, kun Jippi sai kuukauden doping-varoajan nukutuksen takia (ei mitään vakavaa onneksi, vaan ihan vain ruohon hotkimisen aiheuttamaan oireilua, jonka seurauksen joutui nielun tutkimukseen). Kokeisiin ei siis nyt vielä hetkeen voida mennä, mutta treenit jatkuu :)
20.6.2017
"Jepjep. Kolme VOI-koetta takana (eikä yhtään ykköstulosta....). Ensimmäisestähän kirjoittelinkin jo aiemmin ja siellä jäi yhdellä nollauksella juuri ja juuri ykköstulos saamatta, mutta enemmänkin harmitti se, että Jippi haukkui jättöjen yhteydessä. Positiivista kahdessa myöhemmässä kokeessa on se, ettei jättöjen yhteydessä ole esiintynyt haukkumista, vaikkakin paikkiksessa kummassakin kokeessa on ilmennyt sivulla odottamisessa mutinaa. Itse paikkiksen ajan on siis ihan rauhassa ja hiljaa, mutta jotenkin se odottaminen siinä vierellä ennen maahan käskemistä on tosi levoton.
Mikään yksittäinen liike ei ole osoittautunut ongelmakohdaksi kokeissa, vaan virheet on tullut vaihtelevasti eri liikkeissä. SM-kisoissa otti selvästi häiriötä naapurikehän kovista käskytyksistä ja mm. nollasi tästä syystä luoksarin, kun stopin hetkellä naapurikehässä käskytettiin maahan ja Jippi juoksikin minun luokse, vaikka olikin jo pysähtymässä käskylläni. Kolmannessa VOI-kokeessa nollattiin sitten ohjattu, jossa Jippi haki väärän kapulan. Tätä virhettä Jippi ei yleensä IKINÄ tee, mutta nyt kapulat oli huonosti erottuvat ja kapuloiden takana oli houkuttelevia värikkäitä kartioita, jonka takia jokaikinen VOI-koira juoksi kapulosta ohi kartioille.
Nollaukset olivat siis jonkinlaisia työtapaturmia ja niitä en edes niinkään jäänyt harmittelemaan. Se mikä nyt on harmittanut ihan hurjasti, on se fakta, että kehässä on ihan erilainen koira kuin treeneissä. Minun normaalisti niin innokas ja kovan työmotivaation omaava treenikaveri lässähtää koekehässä täysin. Viimeisimmässä kokeessa seuraaminen oli kaikissa liikkeissä ihan luokatonta. Mukaan mahtui pitkiä pätkiä ilman minkäänlaista kontaktia ja Jippi jätätti paikoin selvästi, vaikka tuollaisia mokia ei oikeasti treeneissä ikinä ilmene ja olen ollut ihan hurjan tyytyväinen seuraamiseen nyt treeneissä.
Eli kokeiden mielentila on nyt ihan oikeasti ongelma. En halua mennä yhteenkään toko-kokeeseen ennen kuin olen saanut sumplittua, miten tuota saisi ratkaistua. Ja siinä ongelmana on se, etten tiedä, mistä se lässähtäminen koekehässä johtuu."
8.7.2017
"Juhannuksen riennoista kotiuduttuamme mentiin ekoihin tokotreeneihin sitten pieleen menneen kokeen. Tuli siellä havaittua, että Jippi oli selvästi normaalia hitaampi ja jotenkin innottomampia ja aloin oikein urakalla pohtia asiaa. Jippi tosiaan on menettänyt parhaan tokoteränsä nyt lähi aikoina ja samaa kyllä on ilmennyt aiemminkin valeraskauksien aikaan. Odotellaan siis valeraskauden päättymistä innolla ja nyt olen päättänyt myös sen, että Jippi tullaan tähystyssterkkaamaan elokuun lopulla."
"Vaikka osin uskonkin tokoinnon ja -vauhdin laantumisen johtuvan valeraskaudesta, niin siltikin päätin nyt, että tehdään nyt jonkin aikaa treenejä motivaatioon keskittyen. VOI-luokan kasaamisen kanssa tuli keväällä vähän kiire SM-kisojen aikaisen ajankohdan takia ja nyt jälkikäteen ajateltuna tehtiin sen takia ihan liikaa kokonaisia liikkeitä ja vain tekniikan hinkkaamista unohtaen täysin motivaation ja vauhdin treenaamisen. Jipillä on yleensä intoa ja vauhtia ollut automaattisesti, joten sen vahvistamisen helposti unohtaa... Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas (meillä on sunnuntaisin omatoimiryhmän treenit) ja päätin tehdä hetkeksi paluun alkeisiin :D Aloitettiin kapulan nostamisen tarjoamisella eli kun noudoissa kyllä periaatteessa on riittänyt vauhtia, mutta kapulan nostaminen maasta on tullut tosi ällöksi, niin nyt yritetään nostaa sen arvoa taas. Naksuttelin siis sitä, että Jippi omatoimisesti nosteli kapulaa ja mukaan mahtui jo ihan ripeitä ja nättejäkin nostoja. Tehtiin targettiakin tarjoamisen kautta."
24.9.
"Tokon osalta treenit on sujuneet tosi kivasti. Jippi on ollut niinkin täpinöissään, että mukaan kuvioihin on tullut pienoinen ennakointi liikkeissä. Ei niin, että tekisi tehtäviä ennen aikojaan, mutta herkästi tulee liikkurin käskytyksistä nykimistä yms. Nyt siis ollaan tehty paljon kaavojen rikkomista ja haettu arvaamattomuutta treeneihin. Melkein tekisi jo mieli kokeeseen, mutta sitten samaan aikaan ei kuitenkaan millään uskaltaisi. Edellinen koe oli fiiliksen puolesta niin suuri pettymys, että oikeasti haluan, että seuraavassa kokeessa ei samanlaista koeta. Pitäisi siis olla varma, että fiilis on parempi, mutta mistäs ihmeestä sen tietäisi, kun ei se silloin viimeksikään treeneissä näkynyt. Joskin pakko sanoa, että nyt asioita pohdiskeltuania, niin olihan Jipin treenit tuolloin loppukeväästä/alkukesästä muuttuneet vähän pakkopullamaisiksi ja kyllä sen tekemisistäkin sen näki. Se kyllä suoritti aina kaiken ja vieläp häntä heiluen, mutta se paras terä oli poissa. Osittain ehkä juoksujen takia, mutta osin varmasti siksikin, että tuli liian kiire lähestyvien SM-kisojen takia, ettei ehditty enää treenata oikein, vaan määrä korvasi laadun. Nyt ollaan taas päästy tältä tieltä pois ja onneksi tajusin asian ajoissa."
30.9.
"Nyt lähiaikoina treenit ovat painottuneet taas aika tavoin tokon puolelle. Hiomista löytyy vielä liikkeissä, mutta suurin painopiste on nyt koesuorituksen rakentamisella, sillä se on se suurin treeniä tarvitseva juttu, jotta saisin vietyä seuraavassa kokeessa kehään yhteistyöhaluisen ja innokkaan koiruuden. Olen pohtinut, että mikä on isoin huonon koefiiliksen aiheuttaja ja olen tullut siihen lopputulemaan, että kaikki lähtee paikkiksen mielentilasta. Jippi ääntelee melkein poikkeuksetta siinä, kun tuon sen paikkisriviin ja myös käskyttäessäni sen maahan. Itse paikkamakuun se tekee hiljaa ja levollisen näköisenä, mutta se alku on surkea ja Jipillä selvästi siinä tosi vääränlainen fiilis, mikä aiheuttaa sitten sen, että myös yksilökehiin tulee väärässä mielentilassa oleva koira. Osittain se mielentila johtunee pienestä ahdistuksesta, joka paikkikseen liittyy, mutta osittain ihan myös tylsistymisestä. Kouluttajan kanssa tästä puhuttiin ja tultiin siihen lopputulemaan, että Jippi on vähän ehkä myös oppinut siihen, että jos se hieman siinä mutisee, niin se saa aikaan minussa reaktion. Herkästi sitten vähän lähden siihen sen kuvioon mukaan eli nyt ohjeena on lakata huomioimasta mutinaa. Tokikaan sitä ei sallita eli jos mutinaa kuuluu, niin paikkikseen marssiminen tehdään uudestaan ja jättö tehdään vasta, kun se tapahtuu ihan hiljaa. Ja tällä reseptillä homma on ottanut mielestäni ison harppauksen eteenpäin. Eilen tehtiin EVL:n paikkis täysin hiljaa läpi ja ilman mitään kummempia häsläyksiä eli meni omien kriteerien mukaan aika täydellisesti. Vielä välillä tulee mutinaa siinä perusasennossa istuessa, mutta sitten vaan otetaan se aloitus uusiksi.
Toinen ohjeistus koekokonaisuuksien treenaamiseen oli se, että alan tehdä säännöllisesti välipalkatonta treeniä, jossa treenikaveri saa päättää meille neljä liikettä, jotka tehdään kokeenomaisesti putkeen. Ennen aina valkkasin liikkeet itse jolloin välttelin kaikkia sellaisia, joissa jouduttaisiin epämukavuusalueelle. Tästä eteenpäin liikkeet valitsee joku muu ja ne vedetään läpi mahdollisimman kokeenomaisesti, joskin selkeisiin virheisiin kyllä puututaan. Esim. jos ruudussa koira jää ulkopuolelle, niin tehdään korjaus ja siitä kehutaan, jonka jälkeen otetaan liike uusiksi. Eli kunnon sosiaalisen palkan saa vasta, kun homma toimii."
Tämän hetken tilanne
Treeneissä on löytynyt kiva asenne tekemiseen (tosin eipä se treeneissä ole ollutkaan ikinä varsinainen ongelma...). Treeneissä pyritään tasapainottelemaan kokeenomaisten treenien ja tekniikan hiomisen välillä. Olen kokenut senkin, että osa koeongelmista on voinut aiheutua siitä, ettei liikkeet ole olleet vielä tarpeeksi varmoja eli se on tuonut epävarmuutta niin ohjaajalle kuin koirallekin. Nyt ollaan tehotreenailtu niitä VOI-luokan suurimpia haasteita, joita on mm. noudot. Kaikissa noudoissa haasteena on ollut se, että palautukset ovat niin epävarmoja, että koko liike on ottanut hurjan takapakin. Jippihän osuu lähes poikkeuksetta kapulalle kevyesti reiteeni palatessaan perusasentoon ja tämä selvästi on Jipin mielestä vähän inhottavaa. Perusasentoon tulemisesta on tullut tylsää ja tästä syystä on tullut myös pureskelu taas kuvioihin (vaikka tästä jo kokonaan päästiinkin aiemmin!). Oltiin vajaa pari viikkoa sitten Marianne Forsellin tokotreeneissä, missä puhuin tästä ongelmasta ja Marianne heitti ehdotuksen, että mitä jos Jippi kiertäisikin perusasentoon selän takaa noudoissa. Totesin asiaa sen koomin miettimättä, etten usko saavani siitä riittävän sujuvaa ja nättiä Jipin kanssa, joten käytettiin sitten treenit palautusten hiomiseen meidän normaalilla tekniikalla, jossa siis Jippi tulee perusasentoon ohjaajan vasemmalla puolella pyörähtämällä. Aloin kuitenkin miettiä asiaa sitten jälkikäteen ja parin testin jälkeen päädyin, että kokeilemme nyt ihan oikeasti vaihtaa sen palautuksen selän takaa kiertämiseksi. Sadekelit ovat olleet oivallisia tämän treenaamiseksi eli ollaan tehty näitä olkkarissa ja eteisessä. Lyhyillä matkoilla homma sujuu jo ilman käsiapuja tms. ei käskyllä "nouda" (aiemmin ollut "tuo") Jippi noutaa kapulan ja palauttaa sen tullen perusasentoon selän takaa. Vauhtia hommaan ei ole vielä saatu, kun sisätiloissa ollaan treenattu vain lyhyin etäisyyksin, mutta vaikuttaisi ainakin olevan Jipille mieluisampi tapa!
Jippihän kävi ALO-luokan verran rally-tokoilemassa saadakseen koekokemusta lisää ja nyt on tarkoitus mennä vielä AVO-luokkaan testaamaan tämän hetken tilannetta ja koekestävyyttä. Suunnitelmaa jouduttiin hieman lykkäämään, kun Jippi sai kuukauden doping-varoajan nukutuksen takia (ei mitään vakavaa onneksi, vaan ihan vain ruohon hotkimisen aiheuttamaan oireilua, jonka seurauksen joutui nielun tutkimukseen). Kokeisiin ei siis nyt vielä hetkeen voida mennä, mutta treenit jatkuu :)
Kommentit
Lähetä kommentti