27.11.2017 Ohjatut tokot

Paikka: Agility Akatemia
Kouluttaja: Nina Manner

Tehtiin alkuun toisen koiran kanssa paikkaistuminen. Riviin tuodessa vire oli hyvä (tein pari temppua) ja käskytyksissä oli hiljaa ja keskittynyt. Jätön yhteydessä kuului pientä mutinaa, mutta tätä osasin hieman ennakoida, koska paikkis oli heti ekaksi vuorossa halliin tultua ja se on Jipille aina vaikea juttu, jos ei pääse tekemään pohjalle mitään. Itse paikkis sujui hyvin ja kuulemma ei Jippi ottanut minkäänlaista häiriötä selän takana olevalla toisella kentällä olleista agitreeneistä (ei vilkuillut, ei ollut levoton, ei tepsutellut).

Paikkiksen jälkeen välipalkkaus ja sen jälkeen siirryttiin tekemään kisanomaisesti muutama liikettä ketjutettuna. Nina sai valita liikkeet. Aloitettiin luoksetulolla. Jätössä haukotteli, mutta muuten oikein jees suoritus. Stoppi oli hyvä ja vauhti myös. Liikkeestä vapautettua palkkasin sosiaalisella palkalla ja hypäytin Jipin itseäni vasten. Nosti kierroksia, kun palkkasin aika isosti, mutta nyt tavoitteena olikin, että saa pidettyä hyvän fiiliksen läpi setin. Tokana liikkeenä ohjattu. Vähän levoton oli kapuloita viedessä ja jäi jumiin kapuloihin, mikä näkyi epäsiistinä seuruuosuutena eli kontakti tippuili katseen kääntyessä kapuloihin, mutta seuruupaikka kuitenkin säilyi myös käännöksessä. Nouto oli oikein jees ja palautus myös lukuun ottamatta perusasennossa pitoa. Hieman suu kävi perusasennossa....

Vikana liikkeenä L ja asennot oli seiso ja istu. Tässä inisi, kun annoin alussa seuruukäskyn. Muuten liike oli aika siisti ja asennot oli hyvät.

Tuli puheeksi tuo liikkeiden alkujen levottomuus (ininä, haukottelu yms). Osittain johtunee siitä, että tosiaan ei oltu tehty mitään energian purkamisia ennen tota settiä, vaan Jippi tuli suoraan autosta tekemään paikkiksen ja kisamaisen setin. Toisekseen sain kuulla tekeväni aika paljon korjauksia alkujen perusasentoihin ja tunnistin kyllä tästä väittämästä itseni täysin :D Jippi siis yleensä hakee turhan eteen perusasennossa, joten jo valmiiksi vähän avitan ja korjailla sitä perusasentoa koko ajan koiraa tuijottaen. Ja Nina sanoi, että tuo korjailu todennäköisesti tuo myös sitä levottomuutta Jipille niihin alkuihin. Sain siis nyt läksyksi laittaa ne perusasennot kuntoon. Olen tiedostanut tämän ongelman pitkään, mutten vain ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Nyt kuitenkin täytyy ottaa itseä niskasta kiinni! Eli ensinnäkin treenit nyt kokonaan peilin edessä, jotten joudu kurkotella koiraa kohti nähdäkseni onko se suora. Jippi on oppinut hakemaan liian tiiviisti katsekontaktia ja senkin myötä valuu liian eteen. Eli nyt opetetaankin, että kontaktin ei tarvitse olla kirjaimellisesti katsekontakti.

Noutoja tehdään nyt hetken aikaa niin, että ihan siihen lopun perusasentoon tulemiseen liitetään luopuminen. Eli nami näkyviin, kun Jippi palaa noudosta. Hyvin kyllä luopumisen avulla stabiloituu suu perusasennossa!